Fabelsfee edustaa klassista luonnetta ja eleganttia tyyliä
On luonnollista, että rotu elää ja kehittyy kun vuodet vierivät. Aika muuttaa niin luonteita kuin rakenteitakin. Omassa kasvatustyössämme haluamme pyrkiä säilyttämään rodun klassisen luonteen sellaisena, mitä se on alunperin ollut, unohtamatta myöskään perinteistä ammentavaa ulkonäköä. Tämä ei ole muutosvastarintaa sinänsä, mutta filosofian tasolla pyrimme nimenomaan klassiseen tyyliin, ripauksella omia henkilökohtaisia mieltymyksiämme.
Tiivistettynä yhteen lauseeseen, olemme kasvattaja niille, jotka hakevat koiraltaan klassista temperamenttia ja eleganttia, omanarvontuntoista tyyliä.
Luonne etusijalla
Käytämme jalostukseen vain yksilöitä, joista pidämme itse niin ulkonäön kuin luonteenkin osalta. Luonne on näistä kuitenkin se, jossa sallimme vähiten kompromisseja. Lähtökohtaisesti emme näe mitä tekee kauniilla ulkomuodolla ja priimalla terveydellä, jos koira on luonteeltaan ei-toivottu – esimerkiksi arka, aggressiivinen tai ylivilkas. Kasvattamiemme yksilöiden tulisi perusluonteeltaan olla iloisia, avoimia ja ihmisiä rakastavia. Tämä tekee niistä niin ihastuttavia koiria, olipa koiranomistajan tahtotila sitten harrastaminen, näyttelyihin osallistuminen tai ihan vain lemmikkinä pitäminen. Luonne on siis asia, josta emme tingi – käytämme jalostukseen ainoastaan koiria, joiden luonne on miellyttävä ja tavoitteidemme mukainen.
Ulkonäöllä on merkitystä
Löytäessämme oikean luonteisen koiran, tulee seuraavana pohdittavaksi ulkonäköön liittyvät asiat. Kasvatuksessamme luotamme vahvoihin narttuihin, joiden ominaisuuksia jalostukseen valitsemamme uros täydentää. Kun mietimme urosta nartulle, täytyy sen ulkomuodon miellyttää silmää. Mikäli näin ei käy, emme jatka suunnittelua yhtään sen pidemmälle. Johtavana ajatuksena tässäkin on poissulkeva menetelmä – jos emme pidä koiran ulkonäöstä, ei ole merkitystä olipa sillä kuinka hyvä sukutaulu tai maine tahansa. Palasten täytyy loksahtaa kokonaisuutena kohdalleen.
Harvemmin kuitenkaan käy niin, että yksilöt olisivat vaativaan silmään täydellisiä. Siksi miellyttävän ulkonäön lisäksi, tulee seuraavaksi miettiä mahdollisten ulkonäkövirheiden kertautumista. Uroksella ei saa olla samoja virheitä, mitä nartulla mahdollisesti on, jotta välttäisimme epähaluttujen ominaisuuksien periytymistä.
Tärkeimmät ulkonäölliset asiat meille ovat koiran liike ja ylälinja, hyvä runko, sekä vahva luusto. Amerikancockerspanielin liikunnan tulee olla vaivatonta ja sen pitää edetä hyvällä ”reach and drivella”. Koiralla pitää siis olla pitkä, vetävä etuaskel ja vahva takapotku. Lisäksi sen pitää pystyä liikkumaan luonnollisella tavalla ilman hihnasta ”hirttämistä”. Selän tulee olla liikkeessä vahva eikä lantio saa pyöristyä.
Myös seistessä ylälinja on tärkeä. Fabelsfeen kasvatustyölle tunnusomaisen, kauniisti kaartuvan ja pitkän kaulan, tulisi liittyä sulavasti selkään ja selän jatkua hieman laskevana hyväasentoiseen lantioon ja hyvin kiinnittyneeseen häntään. Rungon tulee olla tilava ja rintakehän riittävän pitkä, jotta koira pystyy tehokkaaseen liikuntaan.
Rakenteessa pyrimme yleisesti ottaen kokonaisvaltaiseen tasapainoon. Koiran pitää olla tasapainoisesti kulmautunut sekä edestä että takaa, ilman ylilyöntejä kummassakaan päässä. Sen kuuluu olla hieman korkeuttaan pidempi, ei koskaan neliömäinen. Lisäksi sen luuston tulee olla vahva.
Terveys kaiken perustana
Terveys sekä perinnöllisten sairauksien ja vikojen huomioiminen on ensiarvoisen tärkeää. Tässä on kuitenkin hyvä huomata, että esimerkiksi kaikkein ilmiselvin ja yleisesti puhutuin asia eli lonkkien terveys ei ole vain ja ainoastaan perintötekijöihin liittyvä asia, kuten julkisessa keskustelussa helposti annetaan ymmärtää.
Lonkkien terveyden periytyminen ei ole tieteellisesti aukottomasti todistettu ja käytännön kasvatustyössä se on myös todennettu monimutkaisemmaksi asiaksi. Kahden tervelonkkaisen yhdistäminen ei automaattisesti johda pelkkiin tervelonkkaisiin jälkeläisiin. Myöskään huonompi lonkkaisen vanhemman käyttäminen ei automaattisesti johda huonoihin lonkkiin. Olemmekin tulleet siihen tulokseen, että niin ravinto (niin kantavan nartun, kuin pentujenkin), pentuajan hoito, kuten myös myöhempi liikunta ja koiran paino ovat asioita, jotka vaikuttavat lonkkien terveyteen ainakin yhtä paljon – ellei jopa enemmän – kuin perinnölliset tekijät. Tästä syystä pystymme tekemään kompromisseja lonkkien suhteen, mutta vain niin että huonompi yhdistetään aina parempaan.
Selkäongelmat ovat yksi tärkeimmistä luuston terveydessä huomioon otettavista tekijöistä. Monella rodulla, kuten myös jenkeilläkin, vaikuttaa selkäongelmien määrä alkavan olla lisääntymään päin. Luustokuvaukset myös selän osalta ovat tulleet ajankohtaiseksi, vaikka ne eivät rodun pevisa-ohjelmaan vielä kuulukaan. Pelkkä kuvaus ei toki riitä, vaan kuvaustuloksen perusteella täytyy kasvattajan pystyä myös tekemään karsintaa käyttämässään jalostusmateriaalissa. Fabelsfeen filosofiassa tämä on yksi oleellinen tekijä valittaessa käytettäviä yksilöitä.
Kaihin suhteen ongelmat ovat hyvin laajasti esiintyviä nykyisissä amerikancockerspanielilinjoissa. Jokainen haluaisi toki kasvattaa tervesilmäisiä koiria, mutta valitettavasti tässä ei aina onnistuta ja se on vain hyväksyttävä. Pyrimme aina löytämään vähiten riskialttiit yksilöt ja linjat jalostukseen.
Kehityksen on jatkuttava
Ehkäpä tärkein ominaisuus kasvattajalle on kuitenkin kriittisyys omaa toimintaansa kohtaan. On osattava nähdä omien kasvattiensa virheet ja myönnettävä, että välillä menee vikaan, vaikka kuinka parhaansa yrittäisi.
Tärkeintä virheiden tunnistamisessa on aina pyrkiä ottamaan niistä opikseen ja miettiä, mikä menikään vikaan ja miten asian voi seuraavalla kerralla tämän tiedon valossa korjata.
Kasvattajan pitää olla itselleen rehellinen unohtamatta, että omaan tekemiseensä pitää myös luottaa ja tehdä itselleen selväksi, mihin kasvatustyöllään pyrkii.
Hyvä kasvattaja myös tietää, että ei ole menestynyttä kasvattajaa ilman kasvatinomistajia. Jokaisen kasvattajan tulisi aina muistaa antaa kiitosta myös kasvatinomistajille, jotka omalla työllään ja koiriinsa uhraamallaan ajallaan luovat myös kasvattajan työlle merkitystä! Omalle kasvatilleen toivoo aina parasta mahdollista kotia ja omistajaa, ja jos tällaisen löytää, täytyy sitä osata myös arvostaa.
Kiitämmekin koko Fabelsfeen tiimin puolesta niin kaikkia nykyisiä kuin entisiäkin kasvattieni omistajia heidän tekemästään työstään! Iso kiitos kuuluu heille! Samaan hengenvetoon toivotamme tervetulleeksi Team Fabelsfeehen kaikki, ketkä arvostavat ja haluavat koiriensa edustavan klassista temperamenttia ja omanarvontuntoista eleganssia!